Suom. Kaarle Halme
Helsingissä, Yrjö Weilin, 1909.
KAARLE XII
ULRIKA ELEONORA
GÖRTZ
ARVID HORN
KARL GYLLENBORG
FEIF, sihteeri
HULTMAN, edeskäypä
KATHARINA LECZINSKA
EMERENTIA POLHEM
EMANUEL SVEDENBORG
KÄÄPIÖ LUXENBOURG
"MIES"
"VAIMO"
TYYTYMÄTÖN
VALTIONEUVOS
PUHEMIEHET, neljästä säädystä
MERIMIES
RANNIKKOVARTIJA y.m.
I KUVAELMA Skånen rannikolla.
II KUVAELMA Kuninkaan vastaanottohuoneessa Lundissa.
III KUVAELMA Torilla Görtzin asunnon edustalla Lundissa.
IV KUVAELMA Görtzin talon puutarhassa Lundissa.
V KUVAELMA Fredrikstenin linnoituksen edustalla Norjassa.
Skånen rannikolla eräänä tuulisena aamuna joulukuussa 1715. Rappeutunut tupa, joka on jätetty autioksi 1710 vuoden ruttoaikana, on perustuksiaan myöten haudattuna lentohiekassa. Akkunat ovat rikotut, kattohirret revityt ja ovi sijoiltaan. Hajonnut etuseinä paljastaa nokisen lieden ja savutorven. Tuvan edustalla on lehdetön, tuulen kuivaama omenapuu, jossa yksi ainoa omena heiluu tuulessa. Puun juurella on rikkaläjä ja kuivettuneita takkiaisia. Tuvan oikealla puolella näkyy kirkon ja usean asuinrakennuksen palaneet rauniot. Meri taaempana on musta. Taivaanrannalla näkyy vaaleanharmaa päivänsarastus. Risaisesti puettu mies etsiskelee raunioissa. Rannikkovartija tulee.
RANNIKKOVARTIJA. Seis! Wer da?
MIES (piiloutuu patsaan taakse kirkon raunioilla).
RANNIKKOVARTIJA. Seis! Wer da? (Menee miehen luo)
MIES. Kukako olen? — Muinoin olin sotilas. Muinoin oli tässä kylä.
RANNIKKOVARTIJA. Mitä etsit?
MIES. Etsin kotia, joka oli, mutta ei ole enää.
RANNIKKOVARTIJA. Puhu kovemmin! Tuuli sekoittaa sanasi.
MIES. Eikö tässä ollut kylä jota kutsuttiin Kurjalaksi?
RANNIKKOVARTIJA. Kyllä oli! Näetpä rauniot. Tässä oli kirkko, tuossa koulu.
MIES. Missä oli sotilaan mökki?
RANNIKKOVARTIJA. Tuossa.
MIES. Tuossa! Miksi se ei enään ole siinä?
RANNIKKOVARTIJA. Siksi että rutto ensin korjasi kaikki asukkaat ja sitten vihollinen poltti talot.
MIES. Koska rutto tuli?
RANNIKKOVARTIJA. Heti Pultavan jälkeen.
MIES. Mistä rutto tuli?
RANNIKKOVARTIJA. Pultavalta — Venäjältä, joka nieli kuninkaamme ja sotajoukkomme. Oletko ollut sotaväessä?
MIES. Olen — ja Pultavalla ja Venäjällä ja Siperiassa.
RANNIKKOVARTIJA. Mitä menitte sinne? Mahdoitte pysyä kotona.
MIES. Sanos muuta! (Tutkii mökkiä) Aivan oikein! Tässä oli pirttini, tässä kotini, tässä istui vaimoni ja kaksi lastani! Takassa tuolla keitettiin minun ruokani, ikkunan luona tuolla leikkivät minun lapseni ja tuossa kynnyksellä odotti vaimoni ja paikkasi vaatteita… Siitä on viisitoista vuotta! — Viisitoista! — Tuon omenapuun istutin ennen lähtöäni. Mutta hedelmää en saanut nähdä. Nyt saan sen nähdä, mutta se on mädäntynyt! (Ravistaa puuta mutta omena ei putoa) Tietysti. (Kohentelee rikkaläjää) Tuossa ovat minun rikotut talouskaluni, suolasalkkari, kiviset lautaset, läkkipeltiset lusikat, — ja kengän antura — se on vaimoni — hänellä oli pieni, kaunis jalka, joka astui hiljaa ja kevyesti — täällä! — Mitäpä hyödyttää vaikeroiminen! Tuon näköinen kai on koko valtakunta!… Raunio, roskaläjä — ja mätä omena latvassa…
RANNIKKOVARTIJA. Jonkun pitäisi ravistaa se alas!
MIES (leimahtaen). Kenen?
RANNIKKOVARTIJA. Jonkun, jolla on sydäntä.
MIES. Kas tuossa minun sotilastauluni, joka oli tupani oviseinällä: numero seitsemänkymmentäkolme, eteläskånelainen. Se olin minä… Mitä tähystelet ulapalle?
RANNIKKOVARTIJA. Etkö tiedä sitä? Etkö ymmärrä?
MIES. En.
RANNIKKOVARTIJA. Etkö ole kuullut, että Stralsund on antautunut?
MIES. Ei! Entä konna?
RANNIKKOVARTIJA. On paennut.
MIES. Aivan kuin Pultavalla! Konna pakenee aina, paitsi voittaessaan!
Kerran pakeni hän naista.
RANNIKKOVARTIJA. Kerran? Hän on aina paennut naisia!
MIES. Miksi on konna aina naisia paennut?
RANNIKKOVARTIJA. Sentähden, että hän ei ole luullut selviävänsä naisväestä.
MIES. Niinpä kai. — Mitä näet ulapalla?
RANNIKKOVARTIJA. Minä näen tanskalaisen kolmimastoisen ajavan pientä prikiä.
MIES. Sitten on konna prikillä.
RANNIKKOVARTIJA. Niin on.
MIES. Eikö siellä ole mitään särkkiä, salakareja, kurimuksia tai merivirtoja?
RANNIKKOVARTIJA. Kyllä, mutta hirtettävä ei uppoa.
MIES. Eikö löydy hamppunuoraa Ruotsin valtakunnassa?
RANNIKKOVARTIJA. Karlskronassa löytyy nuoraa, mutta ei löydy ketään joka uskaltaisi kiristää sillä.
MIES. Eikö?
RANNIKKOVARTIJA. Tunnetko sinä jonkun?
MIES. Tunnenpa niinkin!… Tuleeko hän tässä maalle?
RANNIKKOVARTIJA. Tulee… Mitä teit sinä Siperiassa?
MIES. Ensin kävin koulua ja sitten minusta tuli koulumestari.
RANNIKKOVARTIJA. Näetkö noita herroja tuolla rannalla?
MIES. Näen.
RANNIKKOVARTIJA. Siinä näet yhden valtioneuvoksen ja neljän säädyn puhemiehet.
MIES. Etkö usko, jos majakkatulen sytyttäisi tähän, aivan tähän, että konna prikineen seilaisi tästä elämästä, ja valtakunta pelastettaisiin?
RANNIKKOVARTIJA. Merkillistä, että me molemmat, jotka ensi kerran tapaamme toisemme, elähdymme samasta ajatuksesta.
MIES. Ehkä on vain yksi ajatus koko valtakunnassa. Sytytänkö?
RANNIKKOVARTIJA. Sytytä! Vaikka en usko sen auttavan. Tähän asti ei ole terä eikä kärki, ei vesi eikä tuli pystynyt häneen. Eikä mikään tule pystymään, ennenkun hänen aikansa on tullut.
MIES (Sytyttää tuvan takkaan tulen). Kun konna nyt saa nähdä tämän majakan, niin luulee hän sen ilotulitukseksi. — Kyllä! — Ilotuleksi se voi tulla, vaikka ei vielä.
RANNIKKOVARTIJA. Miksi kutsut häntä alituiseen konnaksi?
MIES. Sen sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä ja koko kansa — koko — puoli vaan, sillä toinen puoli on kuollut… Mutta sanopas mitä tekee hallitus täällä rannalla?
RANNIKKOVARTIJA. Ne, näetkös, pelkäävät menettävänsä päänsä kun ovat hänen poissaollessaan kutsuneet kokoon valtiopäivät ja ehdottaneet hänen erottamistaan.
MIES. Erottamista? Juoppoja pappeja, kelvottomia virkamiehiä ja pelkureja upseereja erotetaan — — —
RANNIKKOVARTIJA. Näetkös! Tuli vaikuttaa veteen. Konna luovailee.
Tanskalainen jättää sikseen ja menee toisaalle peläten matalikkoa.
Rannasta lähtee venhe — hän on pelastettu.
MIES. Sitten on aika että mekin pelastamme itsemme…
RANNIKKOVARTIJA. Ensin kätesi, maan mies!
MIES. Tässä.
RANNIKKOVARTIJA. Mihinkä matkasi?
MIES (suruisesti). Kenpä tietänee! — Hyvästi! Hallitus tulee.
RANNIKKOVARTIJA. Hallitus — maantiellä! Kuningas harhatiellä! Voi maata, maata!
(Menevät eri haaroille)
(Laukaus kuuluu kaukaa. Tuuli ja sade lisääntyvät.)
(Valtioneuvos ja neljän säädyn puhemiehet tulevat. He ovat
puetut märkiin viittoihin ja ovat kalmankalpeita valvomisesta,
sateesta, kylmästä ja levottomuudesta.)
VALTIONEUVOS. Kuningas tulee!
AATELISMIES. Jumala olkoon meille armollinen!
PAPPI. Mitä olemme tehneet?
PORVARI. Velvollisuutemme.
TALONPOIKA. Enemmän kun velvollisuutemme — me olemme uhrautuneet.
VALTIONEUVOS (Ottaa esiin paperin, jota suojelee sateelta). Olen kirjoittanut: maa, joka on ollut kuninkaansa hylkäämänä viidentoista vuoden ajan, tervehtii hänet tervetulleeksi taas ja pyytää rauhaa…
AATELISMIES. Sitä ei hän koskaan ota kuullakseen!
PAPPI. Voi maata, jonka kuningas on hullu.
PORVARI. Voi meitä, jotka tulemme hullun tuomittaviksi!
TALONPOIKA. Voi maata, jonka kuningas on konna!
(Ulkoa kuuluu käsien yhteenlyömistä. Kaikki lyyhistyvät kauhusta).
VALTIONEUVOS. Mitä sanoo talonpoika?
TALONPOIKA. Konna, sanoin minä.
VALTIONEUVOS. Vaiti! Tuuli voi kuljettaa sanasi siihen korvaan, joka kuuli Turkkiin mitä kuiskailtiin Ruotsissa!
TALONPOIKA. Siihen korvaan, joka voi olla kuuro kokonaisen kansan rukouksille, oikeutetuille valituksille, hätähuudoille! Herra, kuule meitä taivaassasi; Herra, rankaise häntä; Herra, armahda meitä!
KAIKKI. Amen!
AJUTANTTI. Kuningas! — Pois tieltä, joukko!
VALTIONEUVOS. Hallitus ei ole mikään joukko!
AJUTANTTI. Hallitus? — Tämäkö hallitus? (Tekee käsivarsillaan liikkeen: tieltä!)
VALTIONEUVOS (esiin). Tunteeko ajutantti minua?
AJUTANTTI. Valtioneuvos? — Mikä on asianne?
VALTIONEUVOS. Pyytää pääsyä kuninkaan luo ja esittää valtakunnan…
AJUTANTTI. Tuota olemme jo kuulleet niin kauvan…
TALONPOIKA. Kuulkaa sitten kerta vielä!
AJUTANTTI. Tiedä huutia, talonpoika! — Katsokaa, kuningas tulee!
AATELISMIES (toisille). Ei kukaan polvilleen!
TALONPOIKA. Ei mitään polvistumista!
PORVARI. Suostuttu.
DÜRING (tulee oikealta kovalla vauhdilla. Nähtyään tulen, menee mökkiin ja lisää puita takkaan.)
ROSEN (tulee oikealta). Tieltä talonpojat!…
HULTMAN (tulee oikealta pieni kirstu kainalossa).
AATELISMIES. Kuninkaan seurue.
PAPPI. Edeskäypä!
TALONPOIKA. Lautasen nuolija!
LUXENBOURG (tulee viulu kainalossa).
PORVARI. Hovinarri! — Mikä seurue!
TALONPOIKA. Tuollaisella hallituksella voidaan päästä pitkälle!
Jättiläinen etsii kääpiötä…
KAKSI SOTILASTA (paljastetuilla miekoilla työntää syrjään valtioneuvoksen ja puhemiehet, jotka väistyvät vasemmalle, lankeavat polvilleen ja ojentavat kätensä oikealle).
KUNINGAS (oikealta, viluisena, märkänä. Menee nopeasti ohi valtioneuvoksen ja puhemiesten, jotka ovat peittyneinä sotilaitten, Hultmanin ja Luxenbourgin taakse. Menee mökkiin. Heittää pois viittansa ja asettuu levollisena ja liikkumattomana tulen eteen).